SLOVENIA

Aktiivilomailijan unelmakohteessa

Aamulla heräiltiin kimppakämpästä Bohinjin kosken läheiseltä mökiltä. Vihdoin viimeinen kolme kananmunaa+kahvi -aamiainen. Aamiainen oli ihan ok, mutta liika on liikaa. Siinä vaiheessa kun miettii, että syön tätä vain polttoaineeksi.. se on paha. Päätimme vielä käydä katsastamassa Savican vesiputouksen, lähellä kun oltiin. Tänne reitti on lyhyt ja helppo, joten sopii hyvin leppoisaksi aamukävelyksi. Nätti näkymä ja kiva käydä, jos sattuu olemaan Bohinjissa. Muuten Bohinj oli pieni ja herttainen kaupunki, jonka järven ranta oli monelta osin telttailuperheiden valtaama. Muutamassa paikassa vuokrattiin kanootteja, vähän teki mieli lähteä melomaan tyynelle järvelle katselemaan, miltä vuoret näyttävät järveltä päin. Lasi viiniä voitti kuitenkin kisan ja päätettiin ajaa suoraan hotellille Blediin.

bohinj7.jpg
Savican putous.

bohinj5.jpg

Pari seuraavaa yötä taittuisivat Bledissä, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Triglavin luonnonpuistosta. Järven ympärillä on värikkäitä alppimökkejä muistuttavia ravintoloita, jokainen omalla persoonallisella tavallaan niin houkutteleva, että tekisi mieli kurkata sisään. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin etsien viihtyisää terassia, missä pysähtyä nauttimaan lämpimästä päivästä viinilasin ääressä.

Terassit ja kadunvarsikahvilat ovat suosikkipaikkojani pysähtyä tarkastelemaan kaupungin menoa. Monessa poukamassa voi nähdä kalastajia, järven toisessa päässä on uimastadion ja hiekkaranta joka on täyttynyt auringonpalvojista. Ihmiset hyppäävät veneisiin vieraillakseen Bled-järven keskellä sijaitsevassa kirkossa. Lapset kiljuvat ja hyppivät veteen trampoliinilta. Ensivaikutelma Bledistä on hieman yllättynyt. En olisi ajatellut, että tällaisia helmiä löytyy Sloveniasta.

Bled on täydellinen kohde aktiivilomaa kaipaavalle. Urheilulajeja löytyy aina vaelluksesta koskenlaskuun, maastopyöräilyyn ja melontaan. Jos olet vannoutunut kulinaristi, täältä löytyy  myös Chef’s Table -sarjassa esiteltyjä ravintoloita, joista yksi aivan Bled-järven rannassa. Bledissä tuotiin myös yllättävän paljon esiin ekologisia arvoja niin ravintoloissa, kaupoissa kuin katukylteissä. Hyvin erityislaatuinen ja persoonallinen kaupunki. Melkeinpä kutsuisin Blediä slaavilaisten versioksi Itävallan suosituista vuoristokaupungeista. Ruuassa vain on vähän enemmän välimerellistä vivahdetta.

alppimökit

IMG_4482

Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Vintgarin rotkoon. Reitille päästäkseen pitää ostaa sisäänpääsylippu, muistaakseni noin 6 euroa/ hlö. Menimme heti kahdeksaksi, koska epäilimme paikan ruuhkautuvan puolen päivän aikaan. Reitti kulkee puusiltoja pitkin vehreässä rotkossa ja vie lopulta 13 metriselle putoukselle. Näkymät ovat kauniit ja vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee monenkin metrin syvyyteen. Ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta suosittelen olemaan aamuvirkku ja tulemaan paikalle aikaisin. Lähtiessämme takaisin päin 9:30-10 välillä ihmisiä virtasi jo paikalle sankoin joukoin ja tyhjä parkkipaikka oli täyttynyt busseista ja henkilöautoista.

silta1.jpg

koski.jpg

silta2.jpg

rotko.jpg

bled putous.jpg

Rotkon jälkeen menimme loppupäiväksi makoilemaan uimastadionille monen muun tavoin. Ranta on todella kiva ja perheen pienimmille löytyy myös hiekkaranta. Coronaa siemaillessani katselin pyyhkeeltäni kateellisena italiailaisturistien aurinkotuolihifistelyitä. Monella on mukana aurinkotuolit, joissa on niin aurinkolippa kuin istuinkulmansäädettävyys ja mukin pidike. Se oli ihan älytöntä, aurinkotuolien Mersu. Pakko saada tuollainen.

Toiseksi yöksi vaihdoimme majapaikkaa herttaiseen majataloon hieman keskustan ulkopuolelle. Matkalla oli muutamia leipomoita, josta levisi tuoreen leivän tuoksu. Jos auto on käytössä tai muutaman kilometrin kävely ei haittaa, niin tämä on oikein oiva vaihtoehto.

IMG_4486.JPG
Garni Pension Pibernik.

Illalla menimme tutustumaan rinteeseen rakennettuun linnaan, josta oli hulppeat näkymät Bled-järvelle ja kaupunkia ympäröivään vuoristoon. Linnan sisäpihalla on viihtyisä kahvila, jossa on myös yllättävän hyvä viinivalikoima. Halutessaan kauniita maisemia katsellessa voi myös illallistaa, mutta pöytä pitää varata etukäteen ainakin tiheimpään sesonkiaikaan. Kaduilla risteillessämme löysimme sattumalta symppiksen ravintolan nimeltä Spica Bar & Restaurant. Loistava ruoka alkupaloista jälkiruokaan viineineen.

 

linna2.jpg

viinilasit.jpg

linna1.jpg

Mä tulisin tänne uudestaan ns. semi aktiivilomalle tutustumaan lisää alueen luonnon monimuotoisuuteen. Pelkäksi kaupunkilomaksi Bled on mielestäni liian pieni, mutta jos kiinnostaa tehdä päivän mittaisia retkiä ja iltaisin palata hotelliin pehmeään petiin ja ravintoloiden herkullisten ruokien äärelle, tähän saattaa jopa rakastua.

Missä menee itsensä haastamisen raja?

Heinäkuun puolessa välissä lähdin rinkka selässä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Ljubljanaa. Ensimmäinen yli yön vaellukseni ikinä ja useampi yö kerralla. Tästä tulisi mielenkiintoista. Ljubljanassa oli vuokra-auto odottamassa ja ajoimme suoraan Bohinjin läpi lähelle Savican vesiputouksia, mistä oli mökki varattuna. Aamulla lähtisimme patikoimaan Triglavin kansallispuistoon. Saapuminen yöpymismökille keskelle metsää oli aikamoinen shokki, vasta siinä puiden humistessa ja kosken kohistessa aloin ymmärtää, mihin olin todella ryhtynyt. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna en todellakaan ymmärtänyt vielä siinä vaiheessa, mihin olisin menossa.

Aamulla lämpötila oli noin +26 Celsiusta. Nousu oli melko jyrkkää heti alusta asti ja jatkui noin 600 metriä. Polku oli aluksi muutaman metrin leveä mutta kapeni pian alle metrin levyiseksi, jossa kaatuneita puita piti välillä ylittää, välillä alittaa. Minulla on korkean paikan kammo ja tässä kohtaa aloin jo miettiä, että mitä seuraavina päivinä on luvassa jos maasto on tällaista jo ensimmäisen tunnin aikana. Olin kuitenkin jo leikkiin ryhtynyt enkä sitä enää keskeyttäisi, joten psyykkasin itseäni hiljaa mielessäni ja jatkoin matkaa.

metsä.JPG

IMG_7038.JPG

IMG_4201.JPG
Näkymät vajaa tunnin nousun jälkeen.

Noin 1,2 km nousun jälkeen matka jatkui lähes taianomaisen metsän poikki, minkä voisi kuvitella nähneensä missä tahansa lasten elokuvassa. Pysähdyimme pienelle lammelle kahville ja välipalalle. Aika melkein pysähtyi ihastellessa ympäristöä. Matkan jatkuessa mutkittelevat polut muuttuivat taas nousuksi. Lammen jälkeen kannattaa olla tarkkana, me meinasimme eksyä reitiltä ja niin taisi muutama muukin ihmetellä miten reitti jatkuu. Noin neljän tunnin vaelluksen jälkeen eteemme aukeni laaja peltoaukea, jonka keskellä näkyi mökki. Ehdimme sateelta suojaan juuri sopivasti lounaalle.

IMG_4430.JPG

ruoka.JPG
Ensimmäinen pysähdysmökki ja lempilounaani.

vesistö.JPG

kahvilla.JPG

laakso.JPG
Seitsemän järven laaksossa tuntui, kuin kävelisi Taru sormusten herrasta -leffan kuvauspaikalla.

Ilma oli viilentynyt noin 6-8 astetta ja polku seitsemän järven laakson läpi oli muuttunut sateen jäljiltä mutaiseksi ja liukkaaksi. Pikkuhiljaa polut alkoivat vaihtua kivikkoiseksi solaksi, jossa piti välillä kiivetä isompien lohkareiden välistä tai yli. Reitti muuttui uudelleen, nyt ensi kertaa selkeästi mäkiseksi vuoristoksi. Horisontissa näkyi vain pieniä polkuja läpi solan, jotka välillä katosivat kokonaan nurkan taakse. Kivet luistavat jalan alta tämän tästä erityisesti alamäkeen mentäessä, joten viimeistään tässä kohtaa olin todella onnellinen vaelluskengistäni. Juoksukengät jalassa olisi ollut paljon rankempaa ja nilkat kovilla. Noin 8 tunnin henkisen psyykkauksen jälkeen alkoi pään lisäksi jaloissakin tuntua ja mun oli pakko ottaa pieni tauko. Otin kirjaimellisesti 5 minuutin power napit keskellä rinnettä rinkkaa tyynynä käyttäen. Lyhyt lepotauko paransi kummasti olo, sekoittelin välipalajuoman ja lähdin jatkamaan matkaa rinnettä ylös. Luoja, että kengän alta luistavat pikkukivet olivat raivostuttavia. Sitten Aksu sanoi, että luota siihen kenkään. Se kyllä pitää, se on valmistettu tätä varten. Ja kummasti helpotti kun siihen alkoi luottamaan! Noin tunnin vaelluksen jälkeen alkoi rinteessä näkyä Dolicin mökki, mistä olimme varanneet ensimmäisen yömme. Jes, yöpaikka saavutettu, ei tarvitse nukkua ulkona, saa ruokaa, lämpimät sisätilat ja sänkykin odottaa. Täydellistä. Terassilla meitä tervehti joukko hieman humalaisia ja sielunsa sydämestä laulavia slovenialaisia. Olivat he raahanneet kitarankin mukanaan kukkuloille.

IMG_7082.JPG

IMG_4240.JPG

kuva vuoristosta+aksu.JPG

IMG_4348.JPG
Luulin, että tällaisia metallikeppi-/ vaijeripaikkoja olisi reitillä vain muutama. Ehkä ihan hyvä, että elin siinä kuvitelmassa.

Lähdimme Dolicista aamulla noin klo 7:30 maissa kohteena Planica ja Triglav. Matka Dolicista Planicalle jatkui pääosin noin 30-60 cm leveitä polkuja pitkin, joissa toiselle puolelle oli 20-100 metriä tiputusta ennen ensimmäistä tasannetta. Mietin monessa kohtaa, että tämä olisi ehdottomasti kielletty reitti Suomessa, mutta Sloveniassa vuoristoihin on totuttu ja kapeita reittejä ilmeisesti pidetään ihan turvallisina. Tällä reitillä oli muutamia kohtia, missä kallioon oli kiinnitetty vaijeria tai erilaisia tappeja kallioon ja sitten kalliosta haettiin kohtia mihin jalalla voisi astua. Muutamissa kohdissa oli mielestäni myös mahdollisuus kiinnittää turvavaljaat vaijeriin, jos sellaiset oli mukana. Tosin musta tuntuu, että vaijerit olivat mukana niillä, jotka olivat varanneet opastetun retken. Näkyi myös yksi pariskunta, joista nainen ei ainakaan osannut käyttää lukituksia oikein, joten turvavaljaat olivat ihan yhtä tyhjän kanssa. Melkein turvallisempaa olla ilman, ettei ota liian heppoista otetta seinämästä.

vuoristopolku.JPG

dolic.JPG

kivijutut.JPG
Vaeltajat olivat tehneet matkan varrelle kivistä kuvioita ja viestejä.

vaijeri ja aksu.JPG

Söimme lounaan Planicalla ja lähdimme kiipeämään Triglaville noin klo 12 maissa. Moni lähtee kiipeämään huipulle ennen auringonnousua, jotta voi ihastella sitä huipulta eivätkä pilvetkään ole aamuisin niin matalalla kuin päivällä. Vaikka huone oli varattuna, niin rinkkoja ei voi jättää mökeille ”respaan” vaan ne on kannettava mukana tai sitten odotettava klo 14 asti että oma huone vapautuu. Planicalla oli jo kylmä ja meillä oli pitkähiaiset, kevyt untuvatakit, pipot ja hanskat päällä. Matka Triglaville on rankin osa ja ehkä siksi monet jättävät reppunsa alas, mutta me lähdimme rinkat selässä koska emme halunneet jäädä kahdeksi tunniksi odottamaan huonetta. Triglaville mentäessä noin 90 % ihmisistä oli kypärät päässä, koska joku voi vahingossa polkaista kiven yläpuolelta liikkeelle. Mä ajattelin niitä turhiksi, kunnes itse polkaisin vahingossa yhden kiven liikkeelle. Onneksi alapuolella ei ollut ketään. Noin puolella oli myös valjaat, joille oli käyttöä noin puolesta välistä rinnettä eteenpäin. Nämä pitää itse tuoda alhaalta mukanaan, mökeiltä ei voi vuokrata välineitä tms.

Matka Triglaville oli yksi psyykkisesti haastavimpia asioita, mitä olen ikinä tehnyt ja sen jälkeen oli tunne, että pystyn tekemään mitä vain. Minulle vaikein asia oli, että puolet matkasta ei enää ollut mitään polkua, vaan kalliosta haettiin tuki jokaiselle askeleelle. Tuuli oli välillä ihan järkyttävä. Oli pakko pysähtyä kun tuntui, ettei pysy muuten pystyssä. Paljon oli myös kohtia, missä tukena oli kallioon koverrettu vaijeri, köysi tai metallitapit ja polun sijaan kalliossa oli jaloille tapit mistä hakea jalalle paikkaa. Näitä kohtia mä jännitin eniten, koska tiputus oli kova ja ote piti pysyä.  Taisin muutamaan otteeseen myös miettiä kauanko helikopterilla kestäisi hakea mut pois, jos jalat löisi lukkoon. Tuumasin, että ainakin muutaman tunnin eikä mua niin kauaa kiinnostaisi paikallanikaan seistä. Muutamassa kohdassa mä meinasinkin jäätyä ja sanoin etten tiedä pystynkö jatkamaan. Katselin ympärilleni hetken ja totesin että takaisinpäin olisi vielä vaikeampi kääntyä, kun yhdelle tapille ei edes mahdu kahta jalkaa kerrallaan. Näistäkin selvittiin, ja vitsi sitä fiilistä kun saavuttiin pikku-Triglaville! En edes pystynyt kunnolla katsomaan maisemia, näkymät olivat niin hurjat 2700 metrin korkeudesta. Ne jotka pelkäävät korkeita paikkoja tietävät tunteen, kun et vain pysty katsomaan, vaikka maisema edessä näyttäisi kuinka kauniilta. Syvä huokaus ja mun teki mieli kiljua. Mä tein sen, voitin pelkoni, kiipesin Triglaville vaikka meinasin jättää kahdesti kesken! Tästä olisi voinut jatkaa vielä 100 metriä ylöspäin isolle Triglaville, mutta paikallisten mukaan viimeiset 50 metriä on koko matkan pahin, joten päätin että tämä riitti minulle tavoitteeni saavuttamiseen.

IMG_4320.JPG

kyltit planika.JPG

IMG_4318.JPG

IMG_4306
Planica näyttää ulkoa rönsyiseltä, mutta on sisältä ihan viihtyisä.

IMG_4244.JPG

IMG_4271.JPG
Triglav oli melkein pilven sisällä.

IMG_4251.JPG

IMG_4290.JPG

IMG_4297.JPG

IMG_4293.JPG

Vuorelta alas tulo oli helpompaa kuin ylös mentäessä, nyt reitit olivat edes vähän tutut. Yövyimme Planicalla ja laskeuduimme sitten takaisin koko matkan vaeltaen laaksojen ja metsien läpi, mistä alunperin tulimme. Nyt uskalsin jo paikoittain hyppiä kiveltä kivelle ja askel tuntui paljon kevyemmältä kuin ylös mentäessä. Muutamaan kerran kyseenalaisitin reitin ja ihmettelin, olimmeko oikeasti tulleet kyseistä polkua tai vaijerinpätkää, koska reitti näytti hurjemmalta kuin mitä se mielessäni enää olikaan päivän jälkeen. Lopulta alun perin suunnitellun kolmen yön sijaan yövyimme vuoristossa vain kaksi yötä. Pelottavat tilanteet unohtuvat yllättävän nopeasti ja tilalle tulee hyvät muistot epätavallisen upeasta ja monimuotoisesta luonnosta ja itsensä ylittämisen hyvä fiilis. Nyt haluan jo suunnitella uutta vaellusreissua! Kokemusta rikkaampana suosittelen matkaa muillekin. Valmistaudu kuitenkin kunnon varustein ja tunne itsesi ja omat rajasi.

Haluan vielä mainita, että Bohinjissa kysyin paikallisilta, onko reitti Triglaville paha ottaen huomioon, että pelkään korkeita paikkoja. Heidän mukaansa viimeinen 100 metriä on ainoa paha pätkä koko reitissä. Sloveniassa moni lapsikin harrastaa kiipeilyä jo pienestä pitäen, joten heidän käsityksensä korkean paikan pelosta on ehkä vähän erilaisen kuin minun, jonka kotimaassa ei edes ole yhtään vuoristoa.

Kuvien alapuolella mun vinkkilista omaan matkaani pohjautuen.

sheep.JPG

sheep2.JPG

IMG_4329.JPG
Jo tätä varten kannattaa vaeltaa Planicalle asti.

IMG_4327

aksu vaeltaa.JPG

IMG_4358.JPG

IMG_4360.JPG

-VINKIT-

Mökit kannattaa varata etukäteen. Nopeat syövät hitaat. Jos et ole saapunut mökille klo 17 mennessä, niin huoneesi luovutetaan seuraavalle joka pyytää majapaikkaa. Jos otat yhteyttä heihin esim. joltain toiselta mökiltä ja kerrot tulevasi myöhässä, saat pitää huoneesi.

Varaa käteistä. Kahdelta ihmiseltä yöpyminen, aamiainen ja lounas tai päivällinen oli yht. noin 80 €/ yö.

Useimmissa mökeissä on pääosin 4-12 ihmisen huoneita. Dolicissa saimme huoneen, jossa oli yksi kerrossänky ja se olikin ainoa oma huone matkan aikana.

Täytä vesipullot/camelbak alhaalla ennen lähtöä ja toisen kerran Seitsemän järven laaksossa. Tämän jälkeen ei ole enää luonnollisia vesipisteitä. Vesi maksaa vuoristomökeillä noin 4 €/ 1,5 l. Ja camelbak oli maailman paras. Ei tarvinnut ottaa rinkkaa pois selästä tai muutenkaan säätää jos halusi juoda. Haluaisin tällaisen käsilaukkuuni päivittäiseen käyttöön.

Kaikilla mökeillä on sama ruoka. Aamiaiseksi paistettuja munia ja makkaraa, jos haluaa tai jogurttia ja mysliä + kahvi/ tee. Lounas- ja illallisvaihtoehodot ovat aina samat: lihagulassi, 2 makkaraa tai makaroni-papukeitto + letut jokaisen kanssa. Kaikkiin ruokiin kuuluu paljon vaaleaa leipää. Jos sinulla on erityisruokavalio tai allergioita, pakkaa omat ruuat mukaan.

Mökeillä on ulkohuussit ilman vessapaperia. Pakkaa omat nessut mukaan.

Otsalamppu on ehdottomasti oltava mukana jos vaellus venyy myöhään.

Vaikka reitit onkin hyvin merkattu, muista pakata alueen kartta mukaan, mistä näet eri mökkien sijainnit ja reittien haastavuusmääritykset. Näitä saa Bohinjin keskustasta ja Koca Pri Savicin ravintolasta, mistä meidän reittimme alkoi.

Pakkaa Goretexia ja varmista, että rinkka, vaihtovaatteet ym. ovat vedenkestävissä pusseissa. Säät vaihtelevat paljon vuoristossa.

Osta kunnon vaellussukat äläkä säästele. Ostin Partioaitasta kalleimman vaellussukkaparin (noin 30 euroa/ pari) ja toiseksi kalleimman (noin 27 e). Toiseksi kalleimmat eivät olleet kummoiset, kalleimmat olivat loistavat. Uusista vaelluskengistä ei tullut mitään rakkoja tai hiertymiä ja olin käynyt matkaa aiemmin vain 4h kevyellä vaelluksella.

Tälle reitille kannattaa olla vähän keskitasoa parempi peruskunto, ettei voimat lopu kesken tai jalat kramppaa pitkissä nousuissa. Luonnonpuistossa on useita eri reittejä kaiken tasoisille ja retkiä voi tehdä muuallekin kuin Triglaville. Näin jälkikäteen ajateltuna meidän olisi ollut järkevä ehkä alas tullessa yöpyä välissä yhdellä mökillä, koska viimeinen tunti laskeutuessa alkoi tuntua liikaa jaloissa ja oli pakko ottaa enemmän taukoa.

Meidän vaellus kesti noin 9-11 h/ päivä sisältäen lounastauon ja muutaman kahvitauon. Tottakai pysähdyimme myös aika ajoin ihmettelemään maisemia, mutta teimme pitempiä päiviä kuin mihin olin varautunut. Viimeiset 1-2 h olivat vähän puuduttavia, mikä hidasti lopussa tahtia.